Materan taiteilijaresidenssi, Casa Finlandese, muistelmia kolmen vuoden takaa

Kolme vuotta on jo kulunut Matera residenssijaksosta. Vietin kokonaisen maaliskuun vuonna 2015 Etelä-Italiassa Basilicata alueella sijaitsevassa pikkukaupungissa nimeltään Matera. Matera on ollut vielä 80-luvulla aika tuntematon paikka, oli jopa tuntematon italialaisille. ”Jumalan selän takana” kirja teki Materan tunnetuksi. Sen kirjoitti alueelle pakkotöihin lähetetty lääkäri-taiteilija Carlo Levi.

Aasin mentäviä portaita

Ollessaan Basilicata Materassa pystyin helposti kuvittelemaan, että olin yhdessä maailman vanhimaksi luokitetussa kaupunkissa. Eikä mikään ihme, ajattelin, kun kävelin vanhassa kaupungissa, Sassi di Matera’ssa, näitä kivisiä, aasinmentäviä portaita pitkin. Ja näitä portaita nimittäin riittii. Sassi di Matera on kaiverrettu Gravinan jokirotkon kummallekin puolelle, jokirotkoa reunustavat  luola-asumukset.  Talojen fasaadit ovat ulkopuolelta kuin mikä tahansa talo, mutta sisällä odottaa yllätys! Talo jatkuu nimittäin luolaan.

Kylppärinseinä ja fossiililöytö

Tässä näitä korviksia

Muistan miten ihmettelin residenssitalomme, Casa Finlandese sisäpuolella olevia kaiverrettuja seiniä. Ja mikä yllätys sitten aamulla odotti. Haa, seiniä kaiversivat lisää pikku toukat ja jotkut niistä sitten tippuivat katosta alas. Siitä sitten neuvo, että suu auki ei kannata vanhassa Materassa nukkua! Näitä metallisia toukkajäljennöksiä katukauppiat sitten iloisesti kaupittelivat. Niin kuin arvata saattaa, nämä toukkakorvikset jäivät minulta kyllä ostamatta.

 

Materassa on monet uskonnolliset elokuvat filmattu. Tunnetuin taitaa olla Mel Gibsonin The Passion of the Christ. Elokuvien kautta kaupunki on tullut tunnetuksi myös muualla maailmassa ja turistit ovat löytäneet paikan. Ja hyvä näin, koska Matera on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Viehättävänä, hyvin salaperäisenä, mystisenä mutta samalla niin luonnonläheisenä kuin vielä olla ja voi, Matera valloittaa jokaisen kaupunkiin tulevan sydämen.  

Niin kuin kuvitella saattaa, taiteilijalle Matera on varsin inspiroiva kaupunki. Maalasin ja piirsin ahkerasti koko residenssiajan aikana. Tietysti, ensimmäinen viikko kului kyllä ihmetellessä ja valokuvatessa sekä tutustuessa paikkaan, mutta sen jälkeen luovuusinto iski täydella teholla. Materassa valmistuneista teoksista pidin Galleria Rikhardissa näyttelyn, Mystinen Matera, Helsingissä Rikhardinkadun kirjastossa marraskuussa 2015. 

http://helsingintaiteilijaseura.fi/kuukauden-taiteilija/age-elisa-riekkinen/

Helsingin Sanomissa (13.2.2018) oli haastattelu itävaltalaisesta elokuvaohjaajasta  Michael Haneke’sta. Haastattelussa hän mainitsee, että tekee elokuvia vain siitä, mitä itse on kokenut. Jäin pohtimaan taiteentekijänä tätä ajatusta. Pystymmekö koskaan irrottautuman täysin lähtökohdistamme? Mitä on taide ilman kokemusta? Irrationaalisesti mahdoton?

Helmikuinen näyttelyni Helsingin taidelainaamon galleria Arthurissa kertoi sopeutumisesta. Sopeutumiseen liittyy vahvasti kokemus, koettu maailma. Teen taidetta siitä, mitä itse koen sekä mitä olen kokenut. Sopeutumiseen liittyvä prosessi koskettaa meitä joka tapauksessa.

Paluumuuttajana voin todeta, että sopeutuminen koskettaa syvemmin kaikkia näitä paluumuuttajia tai maahanmuuttajia, jotka joutuvat vapaasta tahdosta tai vasten tahtoa muuttamaan maasta toiseen. 

Mutta miksi ylipäätänsä pitäisi verrata sopeutumiskokemuksia kantasuomalaisen tai maahan/paluumuuttajan välillä? Käytännössä tämä vastakkaisuus haastaa ajattelemaan, kokeilemaan, pysähtymään. Parhaimmillaan se herättää runsaasti lisäkysymyksiä, ja sitä sitten molemminpuolin. Sopeutuminen kun ei aina ole sitä mukavaa ja leppoisaa prosessia.

Avajaistunnelmissa yhdessä yhdessä ystäväni Leena Kärkkäisen kanssa

Haneke’n elokuvat on minulta jäänyt katsomatta. Helsingin Sanomien perusteellisen kannanoton takia aion katsoa näistä jokaikisen. Varsinkin viimeinen elokuva, Happy End herätti mielenkiinnon, koska sitä pidetään maahanmuuttajaelokuvana. Kiinnostavaksi sen tekee kun elokuvaohjaajan Michael Haneke’n mielestä taas näin ei ole. Sopeutumista sekin?

Uudet suunnitelmat

Vahtikoira Gregi hommissa. Taustalla työhuoneeni ovet.

Uusi vuosi toi mukaan uudet suunnitelmat! Viime vuoden elokuussa muutimme Kirkkonummen keskustasta Kantvikin puolelle, Sokerimestarintielle. Uudessa paikassa on tarjolla lämmitettävä autotalli varastohuoneineen työtilaksi. Taiteilijan ateljeeksi-studioksi mikä paras vaihtoehto! Työhuoneen käyttöön ottoa estää yksi pieni, mutta hyvin oleellinen seikka.  Tulevasta ateljeesta puuttuu nimittäin tällä hetkellä luonnon valo. Oikeastaan siellä on jo pienen pieni ikkuna, mutta yksin se ei riitä. Taiteilija tarvitsee työskentelytilaan paljon valoa. Pitää siis vielä odottaa, että autotallin ovet vaihdettaisiin läpinäkyviksi, siihen on tulossa lasiovet. Odottavan aika käy, niin kuin tiedetään, hyvin pitkäksi! 

ArtWareStudio

Työtilana minulla oli pitkään iso huone asunnostamme. Silloin kun lapset olivat vielä pieniä, oli sekä helppoa että käytännöllistä seilata kotona ikään kuin kahden maailman välissä. Luovasti kotitöitä, perheestä huolehtiminen sekä taiteen tekemistä yhdistämällä. Lasten kasvaessa tuli tunne, että nyt tarvitaan kotona tilaa. Oli siis luovuttava ajatuksesta kodin ja työhuoneen yhdistämisestä.

Aloitin siis noin kaksi vuotta sitten oman erillisen työhuoneen etsinnät Kirkkonummen työtila markkinoilta. Olin kuvitellut muuton tapahtuvan kivuttomasti ja helposti. Toisin kävi. Aika vaan kului. Työhuoneeni kävi tosi pieneksi ja ahtaaksi, eikä sieltä enää löytänyt työskentelyrauhaa. Kaiken lisäksi olin aloittanut uuden materiaalikokeilun ja se vei entisestään lisää tilaa. Tilanpuute oli suorastaan huutava! Helsingissä olisi ollut erilaisia työyhteisötiloja tarjolla mutta oli silkka hulluutta muuttaa työhuoneineen näin kauas. Mielessäni kyllä kävi, kun vertasin neliömetrihintoja täällä ja Helsingissä. Hintapyynnöt olivat ihan mahdottomia täällä Kirkkonummella.

Korkeiden neliömetrihintoihin lisäksi törmäsin ennakkoluuloihin. Edelleen taiteilijaa pidetään jotenkin maksukyvyttömänä, epäsiistinä ja ei niin luotettavana vuokralaisena. Voi miten paljon stereotyyppisesti ajattelevia ihmisiä vielä löytyy tästä maasta! Olisikohan nyt aika kypsä taiteilijoihin kohdistuvien ennakkoluuloisten mielipiteiden muuttamiseksi?

Työtila kuitenkin löytyi Kirkkonummelta! Kyrkvallan oma taiteilija Maisa Martikaisen omakotitalon erillistalon ateljee-työtilasta vapautui tilaa! Tämän vuoden alusta muutin taiteilijatavaroineen sinne.   Ensi kuussa avaamme yhteisen työhuoneen ArtWareStudion ovet. Tarkoitus on järjestää erilaisia yleisötapahtumia sekä näyttelyitä, pop-up kahvilaa ja kursseja. Ensimmäinen pop-up kahvila aukaisee ovet toukokuun alussa, 6-7 toukokuuta! Tervetuloa!
Elokuussa olemme mukana Konstrundanin tapahtumassa!

Teosvälitys vuonna 2017

Teosvälitys aukeni!

Maalaustaiteen vuosittainen suurtapahtuma valloittaa jälleen maaliskuussa 2017 Kaapelitehtaan Merikaapelihallin.
Myynnissä on yli 1500 taideteosta lähes 600 Taidemaalariliittoon kuuluvalta ammattitaiteilijalta kautta Suomen. Teosvälitys on ainutlaatuinen tilaisuus saada kokonaiskuva Suomen nykymaalaustaiteesta ja nähdä millaisia tekijöitä taidekentällä nyt on. Teoksia on kaikista eri tyylisuunnista, toteutettuina monilla maalaustaiteen eri tekniikoilla. Oman kokoelman keräämisen voit aloittaa nyt. Ostamasi teoksen saat heti mukaan. Osto on mahdollista myös korottomalla osamaksulla. https://www.painters.fi/teosvalitys/

Nallet. Akryylimaalaus.

Tänä vuonna teosvälityksessä on seuraavat teokseni: Ruusu, Aurinkohattu ja Nallet.
Nallet koostuvat neljästä pienestä maalauksesta, koko on yhdellä 6,5 cm x 9,5 cm. Olin jotenkin lukenut teosvälityksen tiedotteen huonosti, koska vain triptyykit hyväksytään yhtenä kokonaisuutena ja näin neljästä maalauksesta koostuva työ ylittää luvatun määrän. Mutta kun teokseni on kooltaan aika pienikokoinen, niin se hyväksyttiin mukaan. Kiitos siitä! Ensi kerralla luen ohjeet tarkemmin :-).

Aurinkohattu. Sekatekniikka. Kehyskoko 26x26

Teokseni Aurinkohattu koki "kasvojenkohotuksen". Vuoden alussa jatkoin jo valmiin teoksen työstämistä ja lisäsin siihen lisää värejä. Nyt okrasävyt pomppivat ikään kuin ulos maalauksesta. Sitä kautta sain siihen lisättyä lisää lämpöä. Tarkemmin katsoen maalauksesta löytää ihan oikeata hiekkaa. Hiekka on tuotu Viron puolelta, paikasta nimeltään Klooga-Rand. Se on yksi lempipaikoistani Virossa.

Ruusu teos on piilotettuna lahjarasiaan. Lahjarasia sisältää siis tavalla myös yllätyksen, koska rasia on avattava. Käykää katsomassa!



Taidemaalariliiton teosvälitys 11.3.-19.3.2017
Kaapelitehdas, Merikaapelihalli
Tallberginkatu 1C, Helsinki

Avoinna; ma-pe 12-18
la-su 11-17
Vapaa pääsyy

Taiteilijuudestani

On vuosi 1975. Olen viisivuotias. Vanhemmillani on paksu, nahkakantinen vieraskirja kirjahyllyssä. Yritän etsiä sitä. Tiedän, että se on täällä jossain. Tässä! Piirrän viimeiselle sivulle pienen tytön, isäni sinisellä kuulakärkikynällä. Väri ei kauheasti miellytä minua, mutta kun ei ole muuta. Piirrän tytölle kukallisen mekon. Laitan kirjan takaisin hyllyyn.

Kuka minä olen?

Olen vuonna 1970 Tallinnassa syntynyt kuvataiteilija, minulla on paluumuuttajastatus. Asun ja työskentelen nykyisin Kirkkonummella. Valmistuin vuonna 1998 Kankaanpään taidekoulusta pääaineena maalaustaide. Toiminimi Taidesilmu minulla on vuodesta 1999. Agetheart on toistaiseksi epävirallinen toiminimeni.

Teokseni.

Teokseni kumpuavat minua ympäröivästä, omasta elämästäni, tuntemukseni. Perheeni, lapseni, arkeni, puolisoni, työni, taustani - nämä ovat asioita, joista ammennan ideoita teoksiini. Teokseni ovat etupäässä akryylimaalauksia, kokopainografiikka sekä installaatioita. Minulla on kolmeen kokonaisuuteen keskittyviä teoksia.

Vaaleanpunaisia traktoreita.

Tähän kokonaisuuteen kuuluu akryylimaalauksia sekä installaatioita. Se syntyi omien poikien kasvua ja kehitystä seuratessa. Pohdin myös poikien ja tyttöjen värimaailman erilaisuutta. Huomasin, että lapsillani ei ollut pienempänä väri-odotuksia. Nopeasti näytti ympäristö muuttavan lasten
ajatusmaailman väreistä. Halusin löytää vastauksen, miksi, missä ja miten se tapahtuu. Mistä syntyy poikien maailma, miten tyttöjen maailma?

Valintoja.

Tämän teeman avulla pohdin valintojemme merkitystä ja taustoja. Valintoja on tehtävä koko ajan, niistä ei voi välttyä eikä niitä voi sivuuttaa. Valintoihin liittyy aina päätöksenteko. Miten, miksi, missä, milloin, kuinka? Monien teoksien otsikoihin kuuluu keskeisenä osana kysymysmerkki. 

Integraatioon liittyvät teokseni kuuluvat myös tähän kokonaisuuteen. Integraatioon liittyvät kysymykset ovat hyvin lähellä minua, olenhan itse käynyt kaksikymppisenä läpi integroitumisen Suomeen. 

Madonna.

Matkat Italiaan ovat vaikuttaneet tämän aihekokonaisuuden syntymiseen. Renessanssin aikakaudella maalatut madonnakuvat tekivät minuun unohtumattoman vaikutuksen. Siitä lähti ajatus muodostaa tämän teeman kautta oma henkilökohtainen näkemys nykypäivän äitiydestä ja äitinä olemisesta. 

Täsmätietoa.

Olen pitänyt vuodesta 1995 yksityisnäyttelyitä sekä osallistunut  ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Olen vuodesta 2001 Helsingin taiteilijaseuran jäsen sekä Taidemaalariliiton kokelasjäsen vuodesta 2009.

Vanhempani löytävät vieraskirjaan piirretyn piirrokseni kahdenkymmenenviiden vuoden päästä. Taidekoulusta valmistumisestaan on kulunut kolme vuotta. Rakkaus piirtämiseen on säilynyt, siitä on kehittynyt minulle ammattini. Piirtäminen ja maalaaminen ovat osa minun jokapäiväistä elämäni. Tästä on tullut elämäntapani.